Välittäminen on tekoja – keneltä tahansa, kelle tahansa

31.10.2015
Maaret Kallio

Avainsanat:

IMG_0157

Välittäminen on tekoja. (Kuva: Maaret Kallio)

”Vauva kainalossani menin tänään kauppakeskukseen. Kun auto oli saatu parkkiin niin lähdimme kohti liukuovia. Siinä matkalla kuulin kuinka jossain vauva itki sydäntä särkevästi. Huomasinkin kohta äidin pakkaavan tavaroita auton takakonttiin ja rattaissa itki pieni vauva.

Yhtäkkiä äiti alkoi huutaa vauvalle: HILJAA, HILJAA, OLE NYT JO HILJAAAAAAA. Ihmiset siinä parkkihallissa nauroi ja muutama tuhahti merkitsevästi että tuollainen tapaus tällä kertaa.

Päätin, että minä en kävele ohitse.

Menin naisen luon ja sanoin hänelle että tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Saanko mä hetken jutella sun kaa? Nainen purskahti itkuun ja pyysin luvan halata – halasimme monta minuuttia. Hän kertoi itkun lomassa miten hän ei saa öisin nukuttua, hän on aivan loppu ja että autossa on heidän toinen isompi lapsi eikä pää enää kestä. Juteltiin siinä hetki ja sanoin ettei aina tarvitsekaan kestää mutta vauvalle huutaminen ei auta. Se vaan pahentaa olo. Keskusteltiin vauvan itkusta ja kuinka sitä menee sellaiseen putkeen ettei ulospääsyä ole. Raivo vaan kasva. Kun tähän lisätään vielä kova väsymys niin sitä vaan repee. Ja näin tässäkin tapahtui.

Nainen oli todella iloinen saadessaan keskustella asiasta ja vieläpä naisen kaa jolla myös pieni vauva. Mä olin niin ilonen kun päätin mennä tämän naisen luo – hän kiittii minua ja sain hänelle hymyn huulille. Pienen juttutuokion jälkeen saimme hyväntuulisen naurukohtauksen. Olo oli helpottunut, niin hänellä kuin minullakin. Vitsit olin tyytyväinen itseeni. Päivän hyvä työ oli ehdottomasti tuossa hetkessä. Välitetään toisistamme.”

Tämän Facebook-päivityksen poimin juuri omalta seinältäni, tuttavani kirjoittamana ja tietenkin luvan pyydettyäni. Tavallinen äiti tavallisella kauppamatkalla, teki parkkihallissa suuren teon toisen äidin hyväksi. Oli lämmin sydän, ymmärtävä katse, rauhoittava tuki. Pysäyttävintä tekstissä on kirjoittajan välittävä teko ja myötätuntoinen mieli sekä kyky nähdä pintaa syvemmälle tuiki tuntemattomankin kohdalla. Hän ei jää vain katsomaan, että mikä sekopää se tuossa huutaa, vaan hetkessä pohtii pinnan alle, mitä huutavan äidin mielessä mahtaa liikkua. Ja tekee konkreettisen välittämisen teon: kävelee kohti, kysyy ja pysähtyy. Vain hetki ja samaisesta huutavasta äidistä tuli esille aivan toisenlaisia puolia.

Älä sinäkään jää katseeksi. Älä jää tuijottajaksi, älä ohikävelijäksi, älä paheksujaksi ja pään pyörittäjäksi. Tule mieluummin lähemmäksi, rinnalle kulkijaksi, tuskan kysyjäksi. Sillä välittäminen on tekoja, kohtaamisia, lempeitä katseita – keneltä tahansa, kelle tahansa, milloin tahansa.