#Mielitekoja 29-30/52: Ollakseen läsnä, on oltava poissa

DSC_6901-2

Tämä teksti on ajastettu ja tehty jo kesäkuussa työajan puitteissa. Sillä juuri siinä on viikon #mieliteko: ottaa etäisyyttä laitteisiin, sometuksiin ja jaettaviin ajatuksiin. Ja koska olen lomalla, myös mieliteot lomailevat ja kulkevat samalla teemalla parin viikon ajan.

Ethän ymmärrä väärin. En suinkaan paheksu sosiaalista mediaa tai laitteilla oloa yksiviivaisesti. Molemmista on paljon myös iloa ja etua, mutta tunnustettava on sekin, että aika monella meistä laite vie käyttäjää, eikä käyttäjä laitetta.

Ollakseen jossain aivan oikeasti läsnä, on uskallettava olla myös poissa toisaalta poissa. Jotkut hetket ovat juuri niin hienoja, tärkeitä ja herkkiä, ettei niitä halua tallentaa minnelään muualle kuin sydämeensä. Niin suuria, ettei tulisi mieleenkään kaivaa puhelinta ja kääntyä sitä kohti kaikesta muusta kauniista. Ihmissuhteissa ei mikään ole niin arvokasta kuin aika ja läsnäolo.

Milloin sinä olet viimeksi antanut mielesi levätä laitteista, somesta ja sähköpostista? Mitä mahtaisi tapahtua, jos kokeiluna jättäisitkin ne taustalle tai pois hetkeksi jos toiseksikin?

Jos olet vielä lomilla tai lomat siintävät edessä, kannattaa lukea tämä Ylen mainio artikkeli aiheesta: Miten tiede auttaa saamaan lomasta eniten irti. Asiantuntijana aivotutkija Katri Saarikivi.

Ps. Kuva on kirjastani Lujasti lempeä – Mielen työkirja, jossa näitä ja monia muita mielentaitoja voi pohtia vuoden ajan ohjatusti ja omien harjoitusten seurassa.

#Mielitekoja on vuoden mittainen projekti, jonka aikana julkaisen vuoden jokaisena viikkona yhden ajatuksen tai teon, jolla voi vaikuttaa vahvistavasti omaan mieleen