Muistatko pahimman ja parhaan opettajasi? Helppo ajatusharjoitus paljastaa jotakin olennaista ihmisten välisistä suhteista

Tämän viikon HS-kolumnissani olen ihmissuhteiden äärellä. Aihe, joka koskettaa ihan meitä kaikkia. Ja aihe, joka ei luonnollisuudestaan huolimatta suinkaan ole helpoimmasta päästä. 

Mitä olemme itse saaneet – ja mitä valitsemme vievämme itse eteenpäin?

Kutsun sinut takaisin koulumaailmaan – hyvässä ja huonossa. Ennen kaikkea haluan viedä mielikuvasi siihen, millaisia aikuisia lapsena kohtasit. Kolumnini alku kutsuu sinut pieneen mielitestiin, joka kertoo jotain hyvin olennaista ihmissuhteistamme. 

Usein mietimme, millainen joku toinen on. Kirkkaampaa tietoa voi tulla näkökulman vaihtamisesta vain pikkaisen toiseen suuntaan. Mieti siis tämän kolumnin äärellä ja sen jälkeen, millaiseksi koet olosi toisten kanssa? Kenen kanssa on hyvä, turvallinen ja rento olla? Kenen kanssa oma olo on herkästi epäkelpo, kyseenalaistettu tai jopa pelokas?

Ja millaiseksikohan sinä saat toisten olon liikkumaan heidän ollessaan sinun seurassasi? 

Entä mitä vastaisit kolumnini kysymyksiin: Kuka, ja ennen kaikkea mistä syistä, on ollut lapsuus- ja nuoruusaikasi lempiopettajasi tai se kaikkein vaikein sinulle?

Ja mitä opit hänen seurassaan itsestäsi?

Ihmisen ei tule järjestää toiselle kapuloita rattaisiin, sen tehtävän hoitaa riittävän hyvin elämä itsessään. Ihmisen tehtävä on vahvistaa toisen toivoa, ei viedä sitä. Kutsua aina turvaan, ei vaaraan.

Lapsena, aikuisena, vanhuksena – aina.

Kolumnin voit lukea HS:n verkkosivuilta tai seurata blogiani Facebookista.