#Mielitekoja 35/52: Älä pidä elämäsi hyvää itsestäänselvyytenä

Eräänä kesäpäivänä pyöräilin kiertoreittiä vastaanotoltani kotiin. Sattumalta käännyin Helsingin Töölössä kadulle, jota en ollut koskaan aiemmin pyöräillyt.

Ensimmäiseksi silmiini sattui ensimmäisen kuvan portti. Päiväkodin pihan portissa oleva kyltti muistuttaa sisään astuvaa vanhempaa vavahduttavasti: ”Sinulla tulisi olla päiväsi tärkein tapaaminen nyt. Sulje ystävällisesti puhelimesi, lapsesi odottaa sinua.”

Tulo- ja lähtöhetket ovat äärimmäisen tärkeitä jokaiselle meistä. Niissä tiivistyy ja herkistyy monella tapaa rakkaus, kuten aiemmassa kolumnissani ja kirjassani olen kirjoittanut. Kyltti kertoo jotain hyvin surullista meistä aikuisista ja yltiökiireisestä ajasta.

Vielä jykevämmin kyltin teksti iskostui, kun ajoin vain muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin. Tien toiselle puolelle avautui miltei heti päiväkodin jälkeen suuri ja uusi lastensairaala. Se paikka, jota arvostamme suuresti, mutta jonka emme toivo vanhempina tai läheisinä tulevan koskaan liian tutuksi. Päiväkodin portin kyltin ja lastensairaalan ambulanssikylttien maailmoiden välissä on vain metrejä ja silti tuhansia kilometrejä.

Koskaan emme tiedä, mitä hämmästyttävän hyvää tai surullisen kauheaa elämä meille kullekin tuo tänään, huomenna tai ensi vuonna. Siksi älä koskaan, ikinä pidä itsestäänselvyytenä kaikkea sitä äärettömän arvokasta, joka kohdallesi on osunut. Älä ajattele, että aikaa on ikuisesti. Älä pidättäydy sanomasta hyvää tai ratkomasta pahaa, vaan uskalla vaikuttaa, puhua, korjata ja rakastaa.

Kiitollisuus on syvää tunnetta siitä, ettei pidä elämäänsä, läheisiään, ystäviään, aikaa, terveyttä, lapsia tai onnea itsestäänselvyytenä. Se olkoon tämän viikon jykevistä jykevin #mieliteko.

#Mie­li­te­ko­ja on vuo­den mit­tai­nen pro­jek­ti, jon­ka ai­ka­na jul­kai­sen vuo­den jo­kai­se­na viik­ko­na yh­den aja­tuk­sen tai teon, jol­la voi vai­kut­taa vah­vis­ta­vas­ti omaan mie­leen