Opettaja esitti oppilailleen kysymyksen, joka johtaa merkityksellisen elämän äärelle. Mitä sinä vastaisit?

Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä!

Mietin tämän vuoden ensimmäistä kolumnia kovasti. Kävelin yksin hiljaisilla rannoilla ja pohdin, millä näkökulmalla ja linjauksella tahdon lähteä liikkeelle uuden vuoden kolumneissani.

Päädyin yhteiseen hyvään – siihen syvään toiveeseeni, että tämä vuosikymmen tekisi selkeän käännöksen yltiöyksilöllisyydestä ja pinnallisuuden ihannoinnista kohti syvempiä arvoja ja toisten auttamista. Toivon todella, että isompi muutos oman navan katselusta olisi siirtymässä kohti yhteistä hyvää, yksilöä tietenkään unohtamatta. 

Myönteisiä merkkejä on jo paljon ilmassa, jatkuvasti. 

Siksi vuoden ensimmäisessä kolumnissani kerron teille leipuriopettaja Seposta, jonka viisaat sanat jäivät syvästi mieleeni marraskuun raskaassa pimeydessä vuoden viimeisen luentoni päätyttyä ja jalostuivat kolumniksi saakka.

Tätä uutta vuotta ja vuosikymmentä pohtiessasi katso itseäsi kauemmaksi. Pohdi, missä kohtaavat sinun ilosi ja toisten onni. Etsi paikkoja, tilanteita ja toimintaa, joka on sinun juttusi, mutta auttaa myös toisia. Pelkkä oman edun tavoittelu, pinnallisten asioiden kerryttäminen tai itsekkäiden kokemusten keräily ei tee maailmastamme parempaa, eikä omasta elämästäsi kylläisempää. 

Oma hyvä on aina jalostettava toisten hyväksi. 

Siksi kysy itseltäsi: Missä on sinun rakkautesi, ilosi ja taitosi?
Ja sitten sitäkin enemmän: Missä sinua tarvitaan? Lue uusin HS-kolumnini täältä.