Ylioppilasjuhlissa kuulin puheen, jossa tiivistyi kaikkein tärkein – Tämä jokaisen nuoren pitäisi saada tietää

Tämän viikon HS-kolumnini paikalla piti olla aivan toinen aihe. Teksti oli jo miltei valmis.

Mutta sitten osallistuin vieraana ylioppilasjuhliin, joista oli ihan pakko kirjoittaa. Ylioppilasjuhlien tapahtuma osui niin omaan sydämeen, mutta myös niin koko ihmiselämän ytimeen.

Jokainen varmasti tietää, miten tärkeää on tulla rakastetuksi ehdoitta. Kokea elämässään sellaisia ihmissuhteita, joissa voi olla ihan juuri sitä mitä on, kaikkinensa – ja tulla silti rakastetuksi, pidetyksi, arvostetuksi.Surullisinta on, että monelle meistä sellainen rakkaus ei ole lainkaan tuttua. Ihminen kasvaa itsekseen aina ihmissuhteiden sisällä.

Varhaisissa ja läheisissä ihmissuhteissa meillä on ainutlaatuinen tilaisuus oppia ymmärtämään itseämme ja sietämään heikkouksiamme sekä tuntemaan vahvuutemme, jos ympärillämme on ihmisiä, jotka osaavat niitä meistä löytää ja arvostaa.

Sellaiselle, jota on aina rakastettu ehdoitta, se on jotain hyvin tavallista. Jopa itsestäänselvyys. Mutta tosi monelle se on harvinaista herkkua, jota on vaikea jopa kuvitella. Aina ei suinkaan saa kasvaa rakastavan ja lämpimän katseen alla.

Mutta elämä tarjoaa mahdollisuuksia loppuun saakka.

Voi oppia pieni askel kerrallaan katsomaan itse itseään hyvällä, rakastaen ja arvostaen. Voi löytää aikuisenakin ihmissuhteita, joissa sitä saa viimein kokea. Toivo ei hellitä.

Eräs psykoterapia-asiakkaani sanoi vuosia sitten, pitkän psykoterapian lähestyessä loppuaan: ”Tämä on ollut elämäni ensimmäinen suhde, jossa minua on ymmärretty ja arvostettu.” Sellaiset sanat eivät unohdu koskaan.

Kaikki muutos voi alkaa vain myötätunnosta ja rakkaudesta. Siitä kertoo tämän viikon kolumnini.